Toi-

siin-

sa

kie-

tou-

tu-

nei-

na

he

kul-

ke-

vat

met-

sän

hal-

ki.

Heil-

le

tun-

te-

mat-

to-

man

pie-

nil-

le

lo-

put-

to-

man.

Ruk-

ka-

peik-

ko

Tak-

ku-

tuk-

ka

ja

heik-

ko

peik-

ko

pe-

lo-

kas.

Mo-

lem-

mat

niin

ur-

hei-

na

o-

vat

tois-

ten-

sa

tu-

ke-

na.

Mi-

tä

pui-

den

ta-

ka-

na

hei-

tä

o-

dot-

ti-

kaan,

niin

kau-

nis

kuk-

ka.

Jo-

ta

ei

o-

saa

sa-

noin

ku-

vail-

la.

Sen

tah-

toi

it-

sel-

leen

Ruk-

ka

pik-

ku

tak-

ku-

tuk-

ka.

Lyi-

jyn-

ras-

kai-

ta

jal-

ko-

jaan

ei

tun-

ne

kum-

pi-

kaan

ei

maa-

il-

maa,

ym-

pä-

ril-

lä

pelk-

kää

har-

haa.

pelk-

kää

har-

haa.

Hal-

ki

jää-

ty-

neen

maan

he

kul-

ke-

vat

kä-

sik-

käin.

Kat-

so-

mat-

ta

toi-

si-

aan,

sa-

no-

mat-

ta

sa-

na-

kaan.

Jään

pin-

nas-

ta

pei-

la-

si-

vat

uur-

tu-

nei-

ta

kas-

vo-

jaan.

Sil-

mät

niin

vet-

ty-

neet

o-

vat

i-

sän-

tiin-

sä

pet-

ty-

neet.

Se

kuk-

ka

kuo-

li

ja

Tak-

ku-

tu-

kan

kyy-

ne-

liin

huk-

kui

Heik-

ko-

peik-

ko.

Niin

se

vain

me-

nee,

ei

ai-

na

käyk-

kään

niin,

ku-

ten

toi-

voi

Ruk-

ka

pik-

ku

Tak-

ku-

tuk-

ka.

Lyi-

jyn-

ras-

kai-

ta

jal-

ko-

jaan

ei

tun-

ne

kum-

pi-

kaan

ei

maa-

il-

maa,

ym-

pä-

ril-

lä

pelk-

kää

har-

haa.

pelk-

kää

har-

haa.

Sor-

met

vie-

raat

soit-

ta-

vat

tä-

tä

soi-

tin-

ta,

kuo-

le-

man

sor-

met

kyl-

mät

ja

kan-

ke-

at.

As-

tun

si-

sään

En oo varma tästä kohasta

por-

tis-

ta,

vie-

ras

maa-

il-

ma,

a-

vau-

tuu

sen

ta-

kaa

mai-

se-

mat

an-

ke-

at.

Nyt

sa-

nat

on

sa-

not-

tu,

lau-

lut

on

lau-

let-

tu.

Aa-

mun

koit-

ta-

es-

sa

il-

ta

jo

hä-

mär-

tää.

Kun

hu-

kun

it-

kuu-

ni,

toi-

von

et-

tä

jää

e-

des

kau-

niin

ku-

kan

ni-

mi

tän-

ne

e-

lä-

mään...