Kun

rak-

kau-

des-

ta

toi-

seen

kuol-

laan

ja

syn-

ny-

tään

On

mat-

ka

ras-

kaam-

pi

kuin

ras-

kas-

ta

vet-

tä

hen-

git-

tää

En

kes-

tä

lä-

hei-

syyt-

tä,

en

sie-

dä

i-

kä-

vää

Oon

tun-

no-

ton

ja

kyl-

mä,

ei

sa-

nas

ker-

ro

mi-

tään

Ne

tuu-

li

vie-

köön

tai-

vaan

ää-

riin

Kos-

kaan

ei

kel-

lot

meil-

le

soi

Kos-

kaan

et

nii-

tä

kuul-

la

voi

Et

kir-

kos-

sa

aa-

men-

ta,

sy-

dä-

mein

jääs-

sä

Vain

kuo-

le-

ma

o-

ve-

a

kol-

kut-

taa

Pel-

käät

yk-

si-

näi-

syyt-

tä,

mi-

nä

et-

tä

vie-

rees

jään

Ka-

vah-

dan

kos-

ke-

tus-

ta,

jos

et

ir-

ti

pääs-

täi-

si-

kään

Kuu-

let-

ko

soi-

ton,

kuu-

let

vää-

rin

Kos-

kaan

ei

kel-

lot

meil-

le

soi

Kos-

kaan

et

nii-

tä

kuul-

la

voi

Et

kir-

kos-

sa

aa-

men-

ta,

sy-

dä-

mein

jääs-

sä

Vain

kuo-

le-

ma

o-

ve-

a

kol-

kut-

taa

Kos-

kaan

ei

kel-

lot

meil-

le

soi

Kos-

kaan

et

nii-

tä

kuul-

la

voi

Et

kir-

kos-

sa

aa-

men-

ta,

sy-

dä-

mein

jääs-

sä

Vain

kuo-

le-

ma

o-

ve-